1950-luku
Sodan jälkeen elettiin suurperheiden aikaa. Isosta lapsimäärästä huolimatta yhä isompi osa naisia jatkoi työelämässä lasten saannin jälkeenkin. Nämä muutokset vaativat myös neuvontaan uutta otetta.
1950-luku oli suurperheiden aikaa. Tämä perhe asui Savitaipaleella 1953.Henkilöt
Kerttu HuituMarttaliiton kunniajäsen, Marttaliiton hallituksen puheenjohtaja 1971-1975, Marttaliiton valtuuston puheenjohtaja 1975-1983.
"Marttojen suuri tehtävä on vaalia kodin asiaa ja tuoda se esille toiminnallaan. "
Sirkka KoukiMarttaliiton kunniajäsen, Marttaliiton toiminnanjohtaja, suomalaisen kotitalouseneuvonnan ja -opetuksen keskeinen vaikuttaja.
Hilkka HalkilahtiMarttaliiton toiminnanjohtaja 1957-1968. Hilkka Halkilahden toiminnanjohtaja-aikana rakennettiin Marttatalo Helsinkiin Uudenmaankadulle.
Manja HaltiaMarttaliiton kunniajäsen, pitkäaikainen toimihenkilö ja järjestön historiikkien kirjoittaja
Siiri GummerusMarttaliiton kunniajäsen, Etelä-Saimaan Marttapiiriliiton pitkäaikainen puheenjohtaja.
Hilkka KivinenMarttaliiton kunniajäsen, Uudenmaan Marttapiiriliiton johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja 1933-1953.
Marttaliiton kunniajäsen, Marttaliiton valtuuskunnan jäsen ja Helsingin Marttayhdistyksen puheenjohtaja.
Aino PihanenMarttaliiton kunniajäsen, Itä-Hämeen Marttapiiriliiton ja Lahden talouskoulun kunniapuheenjohtaja
Marttaliiton kunniajäsen, laatokankarjalaisen marttatyön kantava voima.
Anni CleveMarttaliiton kunniajäsen, Kymenlaakson Marttapiiriliiton kunniapuheenjohtaja, Vehkalahden Marttayhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
Marttaliiton kunniajäsen, Marttaliiton ja Varsinais-Suomen Marttapiiriliiton johtokunnan jäsen sekä Turun Marttayhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.
Marttaliiton kunniajäsen, Etelä-Karjalan Marttojen kunniajäsen
Sodan aikainen ja sen jälkeinen iso kotitalousneuvonnan tuki valtiolta väheni. Kun elintaso kasvoi, ei tarvittu ylimääräisiä hätäapuneuvojia eikä huoltoemäntiä.
Naisten työssäkäynnin lisääntyminen vähensi kodinhoitoon jäävää aikaa. Aikaa piti korvata tehokkaammilla välineillä ja työmenetelmillä. Piiriliitot järjestivät yhdistyksille prosenttikilpailuja, joiden aikana yhdistyksen piti myydä mahdollisimman monelle jäsenelleen esimerkiksi perunankuorimaveitsiä ja heiluriharoja. Voittajayhdistyksissä väline oli yleensä hankittu jokaiseen kotiin ja jotkut olivat ostaneet välineitä myös sukulaisilleen, jolloin päästiin yli 100 % suoritukseen.
Lapsia oli paljon ja se näkyi myös marttojen tyttötyössä. Vuonna 1953 saatiin jokaiseen piiriliittoon perustettua tyttötyötoimikunnat. Monissa yhdistyksissä toimi oma tyttökerho tai marttapartio, mutta sopivista vetäjistä oli pulaa.