Ketjukoulutuksella tietoa yhdistyksiin

Neuvojamäärän väheneminen loi tarpeen vertaisopettajille. Alettiin pitää omatoimisuuskursseja, joiden avulla yhdistys voi olla omatoiminen ja pitää yhden illan mittaisen kurssin ihan itse. Muutakin omatoimista aineistoa valmisteltiin Marttaliitossa yhdistysten tarpeisiin.

Vuonna 1953 vietettiin marttojen terveysvuotta. Tuolloin jokaisessa yhdistyksessä tilattiin Marttaliiton ehdotuksesta vähintään yhteen marttailtaan terveyssisar tai lääkäri puhumaan ammattiinsa liittyvistä asioista. Se oli monissa yhdistyksissä alku järjestön ulkopuolisten ammattilaisten pitämille marttailta-esiltelmille. Marttaliitto kirjoitti tai teetti ammattilaisilla runsaasti valmiita esitelmiä marttailloissa esitettäväksi.

Marttailtojen ja kotien hartauksia varten ilmestyi Pyhä Liekki -hartauskirjaJulkaisujen lisäksi yhdistysten toimintaa kehittivät lukupiirit ja laulukuorot. Puhumattakaan opintokerhoista, joissa opiskeltiin Marttaliiton Kasvisaapisen ja muiden uusien kirjasten lisäksi muun muassa vieraita kieliä, lausuntaa ja voimistelua.

Kun jäsenmäärä kasvoi ja yhdistykset vähensivät omien tilapäisten neuvojien palkkaamista, konsulentteja ja neuvojia ei riittänyt enää kaikkeen haluttuun neuvontaan. Kurssien kesto oli jo lyhentynyt viikon kursseista kahteen tai kolmeen päivään tai jopa muutaman tunnin iltakursseihin.

Helpottaakseen tilannetta, Marttaliitto päätti vuonna 1954 kokeilla omatoimisuus- eli ketjukoulutuskursseja. Piiriliitoissa järjestettiin kurssi, jossa olivat opettajina piiriliiton konsulentti ja Marttaliiton kotitalouskonsulentti tai joku muu asiantuntija. Tehtävään tarkoin valitut yhdistysten edustajat oppivat kurssilla uuden asian ja saivat mukaansa havaintoaineiston, joka helpotti tiedon välittämistä yhdistyksissä.

Kokeilu onnistui erinomaisesti: yhdistyksissä pidettiin heti 130 ketjukurssia muun muassa vuokaruuista ja saunan pesusta. Innokkaimmat martat pitivät kursseja myös naapuriyhdistyksissä, ja näin tehostui myös yhdistysten välinen yhteistyö.

Kirsi Vesterbacka