Monessa mukana

Kuusikymmentäluvulla toiminta oli monipuolista ja vilkasta. Kursseja järjestettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, jäsenille järjestettiin lomakursseja ja julkisia paikkoja siivottiin talkoilla. Vuosikymmenen lopussa ympäristön tila huolestutti, mutta martat istuttivat omenapuita, toivon symboleita.

Vuosina 1964–65 järjestettiin siivoustalkoita. Talkoilla siivottiin teiden varsia, pyykkilaitureita ja muita julkisia paikkoja, jotka kipeimmin vaativat siivousta. Mukaan saatiin muita järjestöjä, myymälöitä ja monet kuntien päättäjät. Elinympäristön tilasta huolestuneet martat kiinnittivät päättäjien huomiota tekemällä aloitteita mm. asemakaavoitukseen, lannoitetutkimukseen, ilmansaastumisen torjuntaan ja koirien tarvitsemien ulkoilualueiden sekä julkisten uimarantojen määrän kasvattamistarpeeseen. Pari vuotta myöhemmin kampanjoitiin aktiivisesti myös jätteiden hävittämiskysymyksen ja pesuaineiden ympäristöystävällisyyden puolesta

Kotitaloudellisten oppilaitosten kanssa yhteistyössä järjestettiin pääasiassa iltaisin kursseja nuorille ammattitaidon edistämiseksi. Suosittuja kursseja olivat mm. kotipakastusemäntien, siivousalan, laitossiivoojien, pitoemäntien, kotimajoituksen sekä kahvila- ja ravintola-alan peruskurssit.

Järjestön tartuttua vuonna 1968 päivähoitokysymykseen, järjestettiin monilla paikkakunnilla päivähoitajakurssit. Ensimmäiset kurssit järjestivät Helsingin Marttayhdistys ja Satakunnan Marttapiiriliitto.

Martta – monessa mukana

Pohjoismaisen Emäntäliiton konferenssien lisäksi alettiin vuonna 1963 pitää tavallisille jäsenille lomakursseja. Ensimmäinen Suomessa pidetty lomakurssi oli Helsingissä vuonna 1965. Luentojen lisäksi retkeiltiin, levättiin ja syötiin hyvin.

1960-luvulla järjestötoiminta oli martoissa aktiivista ja monipuolista. Karjalan-Laajoen Marttayhdistys Mynämäeltä kirjasi toimintasuunnitelmaan vuonna 1967: ”Tuntuu aivan kuin uusi toimen tuuli alkaisi puhaltaa keskuudessamme, niin paljon on nytkin pohdittavaa: on naistenpäivä, on maatalousnäyttely, piiriliiton arpojen myynti ja ennen kaikkea tämä opintotyö.”

Kursseja ja luentoja pidettiin enemmän kuin koskaan, retkien ja kokousten määrä kasvoi. Emäntäpäivien ja juhlien suosio sen sijaan väheni merkittävästi. Syynä tähän lienee ollut muiden huvitusten kuten television määrän kasvu. Vaikka tavallisia marttailtoja pidettiin vähemmän kuin 1950-luvun lopussa, oli niiden määrä silti mittava, ja naisten into osallistua marttailtojen kasvatukselliseen antiin suuri.

Oma nimikkopuu

Marttajärjestön 70-vuotissyntymäpäiviä vietettiin yhdistyksissä prosenttikilpailun voimin. Kilpailuja pidettiin niin osallistumisesta kuin kuntoilustakin. Vuosijuhlan kunniaksi istutettiin julkisille paikoille juhlapuuksi nimettyjä marjaomenapuita. Ensimmäiset puut istutettiin Helsingissä Lönnrotin puistikkoon. Yhteensä puita istutettiin 3 042 kappaletta.

Kirsi Vesterbacka