Aina on aihetta juhlaan

Arkinen marttatoiminta on jo sinällään antoisaa, mutta mikään ei voita juhlaa! Juhla on riemua kaksin verroin, jos sen eteen on tehty ensin työtä esimerkiksi talkoita pitämällä. Juhla voi olla tarkkaan harkittu kokonaisuus tai äkkiä kokoon kursittu juhlahetki.

Juhlat ovat kuuluneet marttojen ohjelmaan järjestön alkuvuosista alkaen. Toisten tapaaminen ja yhteishengen kokeminen ovat saaneet martat sekä tarttumaan järjestelyihin että osallistumaan juhlintaan. Kestit kertovat siitä, että arvostamme omaa toimintaamme ja pidämme sitä juhlinnan väärtinä!

Ensimmäisiin isoihin marttajuhliin kuuluivat Emäntäpäivät, joita on vietetty 1900-luvun alusta lähtien. Ensimmäisillä  Emäntäpäivillä Sippolassa vuonna 1901 kuultiin kymmenkunta erilaista esitelmää lasten ja kanojen kasvatuksesta puutarhapalstan hoitoon. Seuraavana vuonna paikalle tuli marttoja jo muistakin kunnista.

Emäntäpäivät levisivät vähitellen eri puolille maata ja niitä järjestetään edelleen joissakin piireissä. Nimeä on vaihdettu aikojen saatossa, ja nyt puhutaan esimerkiksi Marttapäivistä tai Marttojen syyssunnuntaista.

Päiviin ovat kuuluneet perinteisesti opettavaiset juhlapuheet, luennot ja näyttelyt. Kevyempänä ohjelmana on nautittu musiikista, tanssista, näytelmistä ja muotinäytöksistä; sekä asiallisista että nauruhermoja kutkuttavista kokonaisuuksista. Alkuaikoina ohjelmassa keskityttiin opetukseen, mutta nykyisin pääpaino on kulttuurissa, koska luennointiin ei enää ole samanlaista tarvetta kuin sata vuotta sitten.

Marttahistoriikkeja lukeva huomaa, kuinka ohjelmamuutokset ovat puhuttaneet juhlijoita. Esimerkiksi Satakunnassa pohdittiin 1980-luvulla, voiko marttatilaisuuden päätteeksi tanssia.

 

Kesäpäivien ketju

Paikallisten ja alueellisten juhlien lisäksi marttajärjestön historiaan kuuluu monia valtakunnallisia tapaamisia. Vuosina 1976–1996 martat kokoontuivat joka toinen vuosi kesätapahtumaan eri puolille maata. Valtakunnalliset kesäpäivät Mikkelissä 1966. Marttoja retkibusseineen.Koettiin kulttuuripitoinen pääjuhla, retkeiltiin lähitienoilla ja osallistuttiin luentoihin ja taitokilpailuihin. Ohjelmaa oli paljon, mutta mikäli järjestäjä ei tarjonnut riittävästi virikkeitä, löysivät kekseliäät martat tiensä omatoimisesti esimerkiksi tanssiparketille.

Kaikelle kansalle näkyvin osa marttatapaamista on ollut usein juhlajumalanpalvelus ja marttojen lippukulkueet kaupungin halki.

Myös marttatytöt viettivät omia valtakunnallisia tai alueellisia juhliaan eri puolilla maata.

Viime vuosina martat ovat tavanneet toisiaan Helsingissä (Marttaliiton 100-vuotisjuhla 1999 ja Emäntälehden 100-vuotisjuhla 2002), Turussa (Kesäpäivät 2003), Kälviällä (Kesäpäivät 2004), ja Joensuussa (Pohjois-Karjalan Marttojen 100-vuotisjuhla 2007).

 

Kurssi päättyi kronikkaan

Yhdistysten järjestämät kyläjuhlat saattoivat 1900-luvun alkupuolella olla maaseudun ainoita kulttuuririentoja. Marttayhdistykset järjestivät moniviikkoisia käsityö- ja ruokakursseja, jotka päätettiin juhlan merkeissä. Kurssilaiset eivät aina juhlineet pelkästä juhlimisen ilosta, vaan useimmiten pääsymaksuilla kerättiin neuvojan palkka.

Juhlassa esiteltiin kurssin satoa. Ruokakurssit päättyivät pitoihin, mutta käsityökurssienkin juhlaan kuului tarjoilua. Tärkein ohjelmanumero oli kronikka, jossa jokaisen kurssilaisen nimi ja tavat ruodittiin tarkkaan. Lisäksi laulettiin, lausuttiin runoja ja esitettiin pieniä näytelmiä. Yhdessä kajautettiin kansanlauluja tai veisattiin virsiä. Neuvontaakaan ei unohdettu: ellei nyt ihan luentoja pidetty, niin ainakin esiteltiin erilaisia työtekniikoita. Ohjelmasta vastasivat kurssilaisten ohella myös yhdistyksen marttatytöt.

Kurssit lyhenivät 1950-luvulle tultaessa, eikä kurssijuhlia enää pidetty, ei ainakaan koko kylän voimin. Mikään ei estä elvyttämästä perinnettä uudelleen. Miten olisi kurssin päätteeksi vaikka Elinvoimaa ikäihmisille -pidot omalle kylälle tai korttelille?

 

Oma tupa, omat tupaantuliaiset

Oman marttalan saaminen oli aiemmin haaveena monilla marttayhteisöillä. Rahaa säästettiin talkoita tekemällä, ja kun oma tupa sitten saatiin, saavutusta juhlittiin naapureiden kanssa. Tupaantuliaisiksi toivottiin ja saatiin usein käytännöllisiä lahjoja kuten pyyheliinoja tai astioita.Satakunnan Marttojen avajaisjuhlien tarjoilupöytä 2004.

Isoja tupaantuliaisia vietettiin Marttatalon valmistuttua Uudenmaankadulle Helsinkiin vuonna 1958. Yhdistykset tekivät koko vuoden ajan retkiä Marttatalolle. Myös piirien toimitilojen vihkiäisiä on vietetty eri puolilla maata. Marttojen perinnetietokeskus Syreenin avajaisia vietettiin vuonna 2002.

Omat juhlansa ovat ansainneet harjannostajaiset, remontit ja marttaloiden tai Marttahotellin vuosijuhlat. Omissa tiloissa on pidetty myös tarmokkaiden marttojen muotokuvien paljastustilaisuuksia sekä valtakunnallisten ja alueellisten marttalippujen naulaustilaisuuksia.

 

Retkibussin kyydissä kylään

Vielä 1970-luvulla marttayhdistyksillä oli tapana kutsua toisiaan kylään. Vieraille keitettiin iso kattilallinen soppaa, tarjottiin kahvit ja pullat. Uusia ystäviä ei päästetty kotiin kuivin suin, vaan matkalaisille keitettiin termospullotkin täyteen kahvia kotimatkaa varten.Pohjoismaisia vieraita retkellä Raja-Karjalassa, 1920-luku.

Keskustelun ja ruokailun lomassa nautittiin omatekoisesta ohjelmasta tai laulettiin yhteislauluja. Paikkakuntaa hyvin tunteva martta lähti vielä retkibussin mukana esittelemään kuntansa nähtävyyksiä.

Aiemmin vierailu marttayhdistyksessä oli usein pienoinen pakkokin, koska kaikkialla ei ollut isoja ravintoloita tai hotelleja, jotka olisivat pystyneet palvelemaan bussilastillista matkalaisia. Nykyisin tällaista tarvetta ei ole, mutta tapaamiset voisivat silti elävöittää yhdistyksen toimintaa puolin ja toisin.

Aina vieraan ei tarvitse tulla kaukaa. Juhlia voidaan naapuriyhdistyksenkin kanssa.

 

Kevät, joulu ja Martan päivä

Marttojen juhlassa itse tekeminen ja ruokailu ovat olleet usein pääroolissa. Viime aikoina martat ovat oppineet, että juhlassa saa myös itse hengähtää, ja että ruoka voidaan vaikka tilata muualta.Pääsiäispöytä keskisuomalaiseta pöytänäyttelystä.

Tyypillinen marttayhdistys juhlii kahdesti tai kolmesti vuodessa. Kevätkauden päättää kevätjuhla, joka voi olla vaikka luontoretki lähistölle tai bussimatka nähtävyyden äärelle. Matkan ajaksi huvituksista vastaava martta on keksinyt ohjelmaa. Sananiekat virittelevät retken vaiheista kronikan jo samana päivänä paluumatkalla esitettäväksi.

Syyskausi päätetään tietenkin joulujuhlaan.

Kolmas vuotuisjuhla on Martan päivä 26.7. Kesällä useimmat yhdistykset pitävät taukoa toiminnastaan, mutta on niitäkin, jotka kokoontuvat yhteen, vaikka jonkun jäsenensä mökille tai kotipihaan. Vieraaksi voidaan kutsua naapuriyhdistys. Naiset eivät aina rohkene saunoa, vaikka järvi kimmeltäisi vieressä, koska kampaus saattaa mennä sekaisin, mutta emäntien laittamat herkut maistuvat luonnon liepeillä. Ohjelmana voi olla laulua, pihapelejä ja leikkisiä kilpailuja, joista yleisin lienee Paras hattu palkitaan -kisa.

Martan päiviä vietetään myös alueellisesti piireissä ja valtakunnallisesti Mikkelissä sukankudontakilpailujen ja marttagolfin merkeissä. Viime kesänä nimettiin Martan päivänä myös Vuoden martta.

 

Pyöreitä vuosia

Yhdistykset, piirit ja Marttaliitto viettävät säännöllisesti erilaisia vuosijuhlia; innokkaimmat yhdistykset jo yksivuotisjuhliaan. Luultavasti kaikissa yhdistyksissä juhlistetaan kymmenettä toimintavuotta. Sen jälkeen onkin luonteva pitää juhlat kymmenen vuoden välein, unohtamatta perinteisiä 25- ja 75-vuotisjuhlia.Marttaliiton 40-vuotisjuhlat 1939.

Juhlavuoden kohokohta on varsinainen juhlapäivä jumalanpalveluksineen, ruokailuineen ja ohjelmineen. Monet yhdistykset julkaisevat historiikin, lehden tai vaikkapa oma keittokirjan. Vuoteen saattaa liittyä juhlapuiden istutusta, luentoja, stipendien jakoa, juhlaruuan valmistuksen ja kattauksen opiskelua, yhteiskunnallisia kannanottoja, konsertti- tai luentosarjoja…

Taitoavaimia suorittaneet martat saavat usein avaimensa juuri vuosijuhlassa. Sitä on edeltänyt joskus jopa vuosien opiskelu oman ryhmän kanssa. Vuosijuhla antaa arvokkaat puitteet avainsuorituksen päätökselle.

Marttaliiton ja piirienkin juhlavuodet ovat näkyneet myös yhdistyksissä. Tasavuosiin on tehty pitojen ohjeet resepteineen ja ohjelmineen, ja näitä on toteutettu yhdistyksissä.

 Juhlan aiheet eivät maailmasta lopu! Hyvässä marttaseurassa voidaan juhlia syntymäpäivää tai uutta ansiomerkkiä tai käydä rotinoilla.

Juhlista säteilee uutta virettä arkeen. Joistakin toimintakertomuksista on kyllä luettavissa, että joskus perinpohjaiset järjestelyt veivät voimat vastuunkantajilta. Syynä lienee ollut ison juhlan järjestäminen liian pienellä porukalla.

Useimmiten valokuvat ja tarinat kertovat kuitenkin juhlien tuottamasta riemusta ja omien rajojen ylittämisestä. Kun ujo martta astelee näyttämölle roolivaatteet yllään ja muuttuu säteileväksi diivaksi tai joulupukki lumoaa puurojuhlan yleisön, on juhla tehnyt tehtävänsä: antanut iloa niin tekijälle kuin kokijallekin. 

 Kirsi Vesterbacka 2009