Martat yhteiskuntaa rakentamassa

Marttajärjestön tärkein yhteiskunnallinen saavutus on ollut se arkinen työ, jota järjestössä on tehty. Kotitalousneuvontaa on annettu niille, jotka sitä kulloinkin ovat eniten tarvinneet. Kaiken toiminnan taustalla ovat olleet Lucina Hagmanin ajatukset yhteiskunnallisten päätösten teossa mukana olevista naisista:" On laajempi, isompi koti kuin perhekoti, On kylä, pitäjä, yhteiskunta,isänmaa, maailma".

Järjestön alkuaikoina neuvonnan kohteena oli kansan naiset niin syrjäseutujen pienissä torpissa kuin kaupunkien tehdasasunnoissa. Sota-aikoina keskityttiin pulan torjuntaan, sotien jälkeen jälleen rakentamiseen ja uuteen alkuun. Vauraampien aikojen koitettua opastettiin tavallisia koteja kotitaloustöitä helpottavien tarvikkeiden käyttöön, olivatpa ne sitten astiankuivauskaappeja, pulsaattorikoneita, perunankuorimaveitsiä, pakastimia tai mikrokuituliinoja.

Viime vuosikymmeninä neuvontaa on suunnattu jälleen järjestön ulkopuolelle erityisryhmille, jotka tarvitsevat eniten tukea arjesta selviytymiseen. Tällaisia ovat mm. maahanmuuttajat, sekä mielenterveyskuntoutujat ja vangit, jotka tarvitsevat usein tarkempaa opastusta mm. kaupassa käyntiin.

Turun marttojen talouskoulun oppilaitaNeuvontaa on jaettu kursseilla, marttailloissa, turuilla ja toreilla. Kun mikään kurssimäärä ei riittänyt nuorten naisten tiedon janoon, martat perustivat kymmenkunta talouskoulua eri puolille maata. Kiteelle perustettiin käsityökoulu. Alma Forsténin perustama Sippolan puutarha ja talouskoulu koulutti neuvojia pääasiassa marttojen tarpeisiin.

Osa näistä oppilaitoksista toimii edelleen, mutta marttojen omistuksessa on enää Oulun talouskoulun perinteitä vaaliva oppilaitos. Suurin osa kouluista siirtyi kunnille tai koulutusyhtymille 1980-luvun keskiasteen opetuksen uudistuessa.


Marttojen neuvontaa tarvitaan

Marttojen periaatteessa koko Suomen alueen kattava toiminta antoi mahdollisuuden tiedon levittämiseen juuri siellä, missä sitä kipeimmin tarvittiin. 1900-luvun alussa neuvontaa antavia tahoja oli vähän:

  • Pienviljely- tai maamiesseuroissa oli muutamia palkattuja puutarhaneuvojia eri puolilla maata.
  • Suomen Naisyhdistyksellä oli toimintaohjelmassaan kiertäviä ruuanvalmistuskursseja. Järjestö ei ollut levinnyt koko maahan, joten sen toiminta oli kuitenkin alueellisesti hyvin rajoittunutta.
  • Emäntäkouluja ja muuta koulumuotoista kotitalousopetusta oli saanut Suomessa vuodesta 1878 lähtien, jolloin Praktiska Hushållskola i Helsingfors, aloitti toimintansa. Kouluja oli kuitenkin vähän, eikä köyhien perheiden osittain lukutaidottomilla tyttärillä ollut mitään mahdollisuutta päästä näihin kouluihin.
  • Työläisnaisten liitto perustettiin 1900, mutta heidän kotitalouslinjansa vahvistui vasta 1920-luvulla, jolloin kotitalousneuvonta tuli enemmän ”muotiin”.
  • Maatalousnaiset eivät vielä tuolloin olleet järjestäytyneitä omaksi yhdistyksekseen.
  • Valtion kotitaloustoimikunta aloitti toimintansa vasta 1917, kun maata uhkasi elintarvikepula.

Käytännössä toiminta oli aluksi painottunut isommille tehdaspaikkakunnille ja Karjalaan, jossa torpparilaitos ei ollut yhtä merkittävä kuin läntisessä Suomessa. Torpparilaitoksen etuna - kaikista sen tunnetuista haitoista huolimatta - oli se että tehdessään talon töitä torpparin perhe pakostakin tutustui talonpoikien käyttöön ottamiin uusiin työmenetelmiin ja –välineisiin. Näitä oppeja voitiin hyödyntää myös omassa taloudessa.

  

Martat ovat saaneet valtioapua vuodesta 1907 lähtien  kotitalousneuvontaa varten. Neuvontatyö on ollut niin tärkeää, että erityisesti kriisiaikoina ilman Marttajärjestöäkin tätä työtä olisi ollut jonkun pakko hoitaa. Todennäköisesti se olisi ollut kunnallinen kotitalousneuvontakeskus, joita jossain vaiheessa perustettiinkin sellaisille paikkakunnille, joissa ei ollut marttojen toimintaa. Todennäköisesti kotitalousneuvonnan antaminen nimenomaan kansannaisille, olisi kuitenkin ollut alkuun hitaampaa, mitä se oli innokkaan Marttajärjestön piirissä.


"Kiitos olkoon myöskin niille
jotka Martan perusti.
Jotka kansan puutteen, hädän,
aikanansa ymmärsi".

Näin runoili sysmäläinen martta Anni Vuosalmi 1936. Runo kuvannee hyvin erityisesti niiden maaseudulla asuneiden naisten tuntoja, joilla ei ilman järjestöjen pitämiä kursseja olisi ollut mahdollista osallistua kotitalousalan koulutukseen.

Yllättävää kyllä, näyttäisi siltä että hyvin monissa suomalaisissa kodeissa ollaan jälleen samassa tilanteessa kuin 115-vuotta sitten. Vanhemmilla ei ole aikaa, eikä välttämättä kykyjäjään opettaa lapsilleen kodista huolehtimista sekä puutarhanhoitoa. Peruskoulun kotitaloustunnit ovat vähäisiä ja ajoittuvat teini-ikään, jolloin tulevan kodin huoltaminen ei ehkä ole opiskelussa ihan ykkösasioita.

Talouskoulun puolen vuoden oppijakso on varteenotettava vaihtoehto vain harvoille,. Paikkoja on vähän ja koulun käyminen siirtää varsinaisten opintojen aloittamista useimmiten vuodella. Välivuoden pitäminen taas pidentää työelämään siirtymistä, mikä ei nykyisen talouspolitiikan mukaan ole suotavaa.

Käytännössä monille oman kodin töihin opetteleminen tapahtuu yhä useammin television kotitalous- ja puutarhaohjelmia katsellen. Huono puoli tässä on, että nämä ohjelmat on tehty pääosin viihdyttäviksi, ei opettaviksi. Esimerkiksi oikeita työskentelytapoja näytetään harvoin niin, että työn oikeasti oppisi ohjelmaa katselemalla. Hyvä asia on, että ohjelmatarjonta on ollut käsillä tekemisen tultua uudelleen arvoonsa erittäin runsas.


Martat oppimassa taloustaitoja 1960-luvullaKodista ja sen ruokataloudesta huolehtimisen ohella tänä päivänä on erityisen tärkeää opettaa kodin raha-asioiden vastuulliseen hoitamiseen. Martat ovat ansiokkaasti opettaneet naisia oman rahan käytössä 1930-luvulta lähtien. 1990-luvun alussa järjestössä oli palkattuja velkaneuvojia, jotka auttoivat laman vuoksi raha-asioiden kanssa kamppailevia. Tämän hetken tarve on erityisesti ennaltaehkäisyssä.

Marttojen kotitalousopastuksella on siis edelleen suuri tarve aikuisväestön keskuudessa. Ongelmalliseksi asian tekee se, että suuresta tarpeesta huolimatta tälle työlle ei löydy tarvetta vastaavaa ulkopuolista rahoitusta.


Nyt äänestämään


"On laajempi, isompi koti
kuin perhekoti,
on kylä, pitäjä, yhteiskunta,
isänmaa, maailma."

Lucina Hagmanin ajatukset yhteiskunnan päätöksen teossa mukana olevista naisista on ollut yksi niistä järjestön osa-alueista, jotka ovat olleet kaiken toiminnan taustalla, joskaan ei juuri koskaan sen keskiössä.

Martat ovat aina korostaneet puolueettomuuttaan ja sitoutumattomuuttaan. Se on näkynyt myös järjestön toiminnassa, pientä sisällissodan ajanjaksoa lukuun ottamatta, jolloin martat olivat selkeästi valkoisen Suomen puolella.

Puolueettomuus ei ole koskaan tarkoittanut kuitenkaan sivuun jättäytymistä, vaan jäsenistöä on aina kannustettu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Erityisesti naisten äänioikeuden käyttäminen on ollut järjestössä tärkeää vaaleista toiseen. Äänestä naista! on ollut marttojen oma tai Naisjärjestöjen keskusliiton yhteinen kanta, jota on välitetty jäsenistölle ja kaikille Suomen naisille.

Tämä tulee olemaan marttojen ohje seuraavissakin vaaleissa.

Suomen eduskunnan alkuaikoina järjestössä esiteltiin paljon naisten ja perheiden elämään liittyviä lakialoitteita ja muita yhteiskunnallisia asioita. Niitä oli esillä Emäntälehdessä ja aiheista pidettiin esitelmiä emäntäpäivillä ja muissa marttojen tilaisuuksissa. Kun sosiaalipolitiikka ja lainsäädäntö olivat kehittyneet enemmän, ei uudistuksia enää otettu esille samaan tahtiin, mutta yhteiskunnan muutoksia on seurattu koko ajan. Esimerkiksi hieman tuoreemmasta yhteiskunnallisesta neuvonnasta, on euron käyttöön ottamisesta martoille pidetyt koulutuspäivät.


Tehkäämme aloite


"Niin vaalimme liettä myös suurempaa;
koko Suomen alttaritulta.
ikikohtalonamme leimuavaa -
Pyhä liekki ei koskaan sammua saa,
Sen paadelta siunatulta!
Yhä kirkastukoon, ajan aavain taa,
sen hehkussa hengen kulta. "

Toivo Lyy, Marttahymni 1941.

Marttojen valtakunnallisissa vuosikokouksissa on tehty kannanottoja lähes vuosittain. Näitä on julkaistu päivälehdissä ja ne ovat saaneet laajan lukijakunnan.

Kannanottoihin on saattanut liittyä kehotus aloitteen tekemisestä omassa kunnassa jostain tärkeästä asiasta. Yksi monilla paikkakunnilla marttojen aloitteesta lähtenyt asia on ollut kunnallisen perhepäivähoidon - ja kodinhoidon ohjaajan virkojen perustaminen 1970-luvulla.

Viime vuosina Marttajärjestön on ottanut kantaa erityisesti nuorten kotitalousopetuksen puolesta, mutta arjen osaamista ja hyvää elämään on toivottu kaikille muillekin. Kannanottojen aiheina on ollut mm. riittävän kotitalousopetuksen turvaaminen kouluissa ja nuorten raha-asioiden hoitamisen tukeminen. Tuorein kannanotto puhui vapaaehtoistyön arvosta.

Aloitteita on tehty myös yhteistä joukkovoimaa kaipaavissa asioissa kuten siivoustalkoiden pitämisessä 1960 ja 1980-luvuilla.

Monet laajemmat hankkeet joita martat ovat tehneet, on tehty yhteistyössä samoja arvoja omaavien järjestöjen kanssa. Aiemmin mainitun Naisjärjestöjen keskusliiton ohella tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Naisten Valmiusliitto, SPEK, Vapepa, Väestöliitto ja Opintotoiminnan keskusliitto. Yhteistyö on tärkeää toisaalta laajemman kokonaisuuden aikaan saamiseksi, mutta vähentyneiden järjestöavustusten vuoksi se on erityisen hedelmällistä siksi, että kustannuksia jakamalla saadaan aikaiseksi yhdessä enemmän kuin kukin erikseen. Toisaalta monet yhteistyössä tehtävät asiat ovat sellaisia, että niistä on saavutettavissa helposti tiimityön edut. Kun jokainen tekee sitä, mitä osaa parhaiten, on lopputulos enemmän kuin osiensa summa.


Yhteistyöllä syntyy merkittäviä asioita

"Kotimme etehen työtä me teemme,
onneksi kansan ja syntymämaan.
Tarmomme, tuntomme, alttiutemme,
annamme riemuiten ainiaan vaan."

Alli Nissinen, Marttojen laulu 1915.

Martoista puhuttaessa tulee harvemmin mieleen erilaiset keräyshankkeet ja tutkimukset, joihin martat ovat suurella jäsenistöllään osallistuneet.


Ensimmäinen mittava marttojen keruuhanke oli vuonna 1927 alkanut kansanomaisten tekstiilien keräystyö. Jokaisessa piiriliitossa järjestettiin karsintanäyttelyt, joista koottiin Helsinkiin lähes 1.000 vanhaa käsityötä näyttelyksi kesällä 1931. Osa töistä tai niiden tekniikoista oli siihen asti tuntemattomia suurelle yleisölle ja näyttely herätti laajaa kiinnostusta. Töistä osa ostettiin eri museoiden kokoelmiin; kaksi jopa Tukholmaan Pohjoismaiseen museoon.

Yksi keräyksen tarkoituksista oli nostaa suomalaisten tietoisuuteen kotimaisten käsityötaitojen kirjo niin, että käsityön harrastajien ei tarvitsisi tehdä töitään ulkomaisten mallien mukaan. Tallennetut käsityöt ja näyttelystä tehty kirja säilyvät muistoina tuleville sukupolville ja antavat mahdollisuuden esimerkiksi nykyisille kässämartoille kokeilla ulkomaisten mallien sijaan kotimaisia malleja, kuten isoäitimme aikoinaan suunnittelivat.

Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että Marttojen ruotsinkielinen sisarjärjestö Finlands Svenska Marthaförbund teki 1920-luvulla heti järjestön kielellisen jakaantumisen jälkeen merkittävän työn pelastaessaan suomalaisen himmelin unohduksesta, jonne se oli vajoamassa.

Martat ovat olleet keräämässä erilaisia perinnereseptejä useampaankin otteeseen. Ennen toista maailmansotaa kerättiin reseptejä omaan käyttöön. Hvitträskissä pidettyyn perinneruokaesittelyyn liittyen, järjestettiin 1970-luvulla paikallisia keräyksiä. Esimerkiksi Satakunnassa kerättiin maatiloilta kutunjuustorespetit ja lahjoitettiin Satakunnan Museolle. 1980-luvulla martat olivat mukana keräämässä pitäjäruokareseptejä, joista tehtiin pitäjäruoka- ja maakuntaruokakirjoja. Tämä hanke oli pohjoissavolaisen suurkeittiöemännän, Bertta Räsäsen alulle panema.

Marttojen kirjaamat päivittäiset muistiinpanot maalaisemännän ajankäytöstä 1930-luvulla ja naisten rintojen itsetarkkailuohjelman (ProMama) noudattamisesta 1980-luvulla poikivat merkittävät väitöskirjat, joiden tuloksia on siteerattu paljon myös ulkomailla.


Miss Komposti ja Muonittaja-Martta

"Talkoot taasen tunnettihin,
avun saamisen varaksi,
martat joukolla mukana,
apuansa antamassa".

Aino Ylänen, Hämeen Satakunnan Marttapiiriliiton 50v kroniikka 1976.

Marttojen raskaana taakkana on usein ollut mielikuva kahvia kaatavasta naisesta.

Tätä yhteiskunnallisesti hiljaista, mutta perin tarpeellista roolia ei sovi väheksyä. Marttojen muonitustaitoja on tarvittu monissa tilanteissa satunnaisesti tai pidempiä aikoja. Martat ovat olleet saapuvilla kun on tarvittu muonitusapua olympialaisissa, Vapepan tilaisuuksissa, messuilla tai liikelaitosten avoimien ovien päivänä.

Kaikkein merkittävin muonitusvastuu martoilla oli sota-aikaan marttamajojen ja rautateiden risteysasemilla toimineiden rintamasotilaiden huoltoasemien sekä evakoiden siirtymäajan huoltamisessa. Esimerkiksi Riihimäen rautatieaseman tuntumassa olleessa lepomajassa tehtiin sodan aikana 14.000 tuntia vapaaehtoistyötä. Reilun kolmen vuoden aikana majassa nukkui, ruokaili ja sai puhtaat vaatteet 150.000 sotilasta. Tämä kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin pakollisten työvelvollisuuksien ohessa.

Kahvin kaatamisen ohella toinen arkinen asia, johon martat usein yhdistetään, on kompostointi ja kierrätys. Martat ovat puhuneet kompostoinnin hyödyllisyydestä ja tärkeydestä näkyvästi jo 1930-luvulta lähtien. 1990-luvun alussa martat esittelivät kompostointia niin aktiivisesti, että eräskin aktiivinen puutarhamartta kertoi häntä kutsuttavan myös Miss Kompostiksi.

Kuten muonitus, on kompostointikin niitä tärkeitä arkipäivän asioita, joiden puolesta jonkun pitää puhua ja toimia. Ne ovat asioita, jotka martat voivat ylpeästi sanoa hallitsevansa.

Kierrätys on noussut kansalaisten arkipäivään tällä vuosituhannella. Kaikkia tavaroita ei tarvitse enää ostaa itselle, vaan niitä voi lainata ja kierrättää. Järkevä kuluttaminen ja kierrättäminen on ollut marttojen kampanja-aiheena aiemminkin. Aikana, jolloin koneet olivat kalliita, marttayhdistykset hankkivat mehumaijojen ja puutarharuiskujen ohella jopa yhteisiä pulsaattorikoneita ja mankeleita, joita kierrätettiin kylällä talosta taloon tarpeen mukaan. Nykyisinkin martoilta voi useilla paikkakunnilla lainata astioita tai pöytäliinoja juhlia varten.

Kainuun martat lumpputalkoissa 1970-luvullaErityisen mittava kierrätystapahtuma oli, 1970-luvulla Suomea kiertäneet marttojen lumppujunat, joihin kerättiin vanhoja vaateita teollisuutta varten säkkikaupalla. Nykyisin toiminnan keskiössä on kestävään kehitykseen sitoutuminen ja sen tavallisen ihmisen arkeen tuominen. Apuvälineenä voidaan käyttää vaikkapa Ekopaastoa, josta kampanjoidaan parasta aikaa.


Martasta on esikuvaksi

"Tässä astiassa ennen voita kirnuttiin,
vaan tämä tapa hankalaksi huomattiin:
kirnu tämä on näin vanhanaikainen, 
perintönä mummon on jo vuotten menneitten".

Haukivuoren Martat, Marttojen puuhia runonäytelmä 1969.
Lauletaan Yl’kasteisten vuorten –sävelellä.

Martat ovat olleet edelläkävijöitä monissa asioissa. Varhaisiin marttojen uraa uurtava teko oli aloittaa Suomessa organisoitu kananmunien välitysmyynti. Marttaneuvoja opetti miten kanat kasvatetaan ja miten niille tehdään sopiva kanala. Martat kasvattivat kanat, puhdistivat ja pakkasivat munat. Laittoivat munasalkun tai laatikon laivaan tai hevoskyytiin. Neuvoja haki munat kulkuneuvosta, tarkasti ne ja välitti eteenpäin myytäväksi. Vasta myöhemmin perustettiin Munakunta.

Kodeissa tapahtuva neuvonta oli sekin jos ei maailmanlaajuisesti, niin ainakin eurooppalaisesti katsoen uutta. Kun Ruotsiin perustettiin Nordens Kvinnoförbundetiin (perustettu 1919) liittynyt järjestö, otti se mallia suomalaisten marttojen neuvonnasta. Hyväksi koettua uudempaa neuvontamallia on onnistuneesti viety Karjalaan, Viroon ja Afrikassa oleviin kehitysyhteistyökohteisiin.

Monelle järjestölle Marttaliitto on pitkät perinteet omaavana järjestönä ollut mallina toimimisesta. Näkyvimpinä mainittakoon tässä jäsenlehti ja -asu. Emäntälehti on vanhin suomenkielinen, yhtäjaksoisesti ilmestynyt naisille suunnattu lehti. Lotat ja martat olivat muille järjestöille esikuvana myös oman järjestöasun hankkimisessa.

Marttahotelli otti aikoinaan ensimmäisenä hotellina Suomessa ja todennäköisesti koko maailmassa pussilakanat vuonna 1956, kun hotelli perustettiin. 1990-luvulla hotelli toimi edelläkävijänä internetissä. Marttahotelli oli ensimmäinen suomalainen hotelli, jolla oli omat nettisivut.

Martta on ollut toimeliaan naisen esikuvana niin Raamatussa kuin suomalaisessa yhteiskunnassakin. Martta-nimeä on käytetty aiemmin mitä erilaisempien tuotteiden markkinoinissa. Lehtien mainoksissa näki milloin mainoksen Martta-liedestä, milloin Martta-kengistä. Näillä tuotteilla ei ole kuitenkaan ollut mitään sen kummepaa yhteyttä marttoihin.

Sen sijaan täysin marttojen oma keksintö on ”Voimariini”, millä nimellä sitä sitten tänä päivänä markkinoidaankaan. 1970-luvulla Pohjois-Karjala –projektiin liittyvissä ruokaohjeissa kehotettiin vähentämään voin kulutusta, mikä Pohjois-Karjalassa olikin mittavaa, lähes 100 grammaa henkeä kohden päivässä. Martat neuvoivat ruokavaliotaan parantaville, että ruokaöljy tai margariini olisivat voita terveellisempi vaihtoehto.

Jos voita ei halunnut jättää kokonaan pois käytöstä esimerkiksi sen maun vuoksi, annettiin ohje sekoittaa voista ja öljystä sopiva seos leivän voitelemiseen. Kun perheenäidit olivat jonkin aikaa vatkanneet sähkövatkaimella voita ja öljyä sekaisin, ehdotti Pohjois-Karjalan Martat Joensuun osuusmeijerille, että he alkaisivat valmistaa tätä sekoitusta teollisesti. Näin tehtiin ja teollinen Voimariini oli syntynyt.


Mitä opiksi historiasta

"Näin Marttoina saimme sen kipinän
mi antoi uskoa uuteen
et edessä vielä,
kun uskomme vaan
on meilläkin oikeus kodin ja maan, 
on toivoa tulevaisuuteen." 

Anna Myllö, Jääsken My Teutoisten kerho.

Martat ovat aina olleet ajassa mukana, joskus jopa liikaakin edellä aikaansa. Jos järjestön historiasta ottaisi oppia, niin juuri nyt olisi aika perustaa kasvitarhoja koteihin ja laajentaa siirtolapuutarha-alueita ja kaupunkien viljelypalstoja.

Suomalainen väestönrakenne on muuttunut ja huoltosuhde ei näytä hyvältä. Yhteiskunnassa on tämän vuoksi tapahtumassa paljon merkittäviä uudistuksia jotka tulevat vaikuttamaan suomalaisten perheiden hyvinvointiin. Nyt voisi olla aika kirjoittaa ja puhua näiden päätösten taustoista. Aikoinaan kansanedustajamartat kirjoittivat paljon artikkeleita lehteen. Tämän päivän kanavana voi toimia Martat-lehden lisäksi järjestöön liittyvät blogit eikä sosiaalista mediaakaan tule unohtaa.

Samasta syystä Suomessa tarvittaisiin enemmän ”pula-ajan” neuvontaa. Neuvontaa, joka opettaa kädestä pitäen, miten selviytyä arjesta muutamalla sadalla eurolla kuussa. Marttojen Yhteisvastuukeräyksen rahoituksella 2010-luvulla tekemä Kotirumba rullaamaan –hanke vei neuvojat diakoniatyöntekijöiden valitsemiin koteihin. Tämä toimintamuoto on koettu hyväksi tavaksi antaa kotitalousneuvontaa kädestä pitäen niin, että tarvitsija saa juuri sen tiedon, mikä kulloiseenkin elämäntilanteeseen parhaiten soveltuu. Tämän kaltaiselle neuvonnalle olisi jatkossakin tarvetta, jos sille löytyy rahoitusta.

Ja jotta kansa ei tule unohtamaan marttojen ansioita myöhemminkään, tulee paikallisten marttayhdistysten ja piirien olla aktiivisesti mukana oman alueensa paikallishistoriaa kirjoitettaessa. Marttojen on syytä näkyä myös paikallisten historiankirjojen lehdillä. Luovutetun Karjalan marttayhdistykset ovat olleet tässä työssä kiitettävästi mukana, mutta muulta osin on parantamisen varaa.

Kirsi Vesterbacka 2014