Lea Aalto

Lea Aalto (1921–1998) oli martta, joka osasi katsoa tulevaisuuteen.

Lea Aalto syntyi 18. helmikuuta 1921 Harlun pitäjässä Laatokan Karjalan maakunnassa.

Jatkosodan aikaan hän opiskeli Orimattilan kotitalousoppilaitoksessa kotitalousopettajaksi. Lea sai Ruotsin "marttojen" stipendin, jonka vastaanottaminen velvoitti aloittamaan neuvojantyön sotatoimialueella Karjalassa. Lea saikin paikan Soanlahden alueelta kotipitäjänsä läheltä. Kotipitäjässäkin olisi paikka ollut avoinna, mutta Lea totesi, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Harlun paikan otti Airi Joutsimies, josta kuten Leastakin, tuli pitkäikäinen marttatyöläinen.

Sodan päätyttyä alkoi evakkomatka. Laatokan Karjalan Marttapiiriliitto muutti Sortavalasta Jyväskylään. Piirin yhdistykset ja kerhot olivat hajallaan ympäri Suomea. Paljon oli Pohjois-Karjalassa, mutta esimerkiksi Satakunnassa oli seitsemän piirin kerhoa tai yhdistystä. Tämä teki työn haasteelliseksi. Silloisilla kulkuyhteyksillä neuvontamatkaan varattiin viikko tai enemmän. Samalla reissulla poikettiin mahdollisimman monessa yhdistyksessä ja kerhossa. 

Siirtokarjalaisten marttojen kotouduttua oli aika pohtia Siirtomarttojen piiriliittojen tarkoituksenmukaisuutta. Siirtomarttojen eteläinen piiriliitto lakkautettiin 1952. Pohjoisen piirin osalta päädyttiin muuttoon nykyiseen Etelä-Savon maakuntaan, jossa ei ollut omaa piiriliittoa. Työntekijät sihteerikonsulentti (nykyisin toiminnanjohtaja) Lea Aalto ja konsulentti Elli Pärnäinen matkasivat isossa kuorma-autossa piirin huonekalujen ja arkiston kanssa Mikkeliin syksyllä 1957.  

Piiriliiton nimeksi muutettiin Savo-Karjalan Marttapiiriliitto. Sen toimisto sijaitsi Nuijamiehen asuntoalueella noin kilometrin päästä torilta. Huoneistossa oli asuintilat molemmille työntekijöille ja toimistotilat. Opetuskeittiötä ei siihen aikaan piireissä ollut, joten ei Mikkelissäkään. Vasta 1966 järjestettyjen valtakunnallisten kesäjuhlien tuotolla voitiin ostaa huoneisto lähempää toria. Uusissa tiloissa oli myös  näyttely- ja koulutustilaa.

Lea verkostoitui sujuvasti eteläsavolaisten kanssa. Uusia yhdistyksiä perustettiin ja toiminta kasvoi nopeasti. Puutarhakonsulenttina taimien välitys oli Lealle sydäntä lähellä olevaa piirin varain hankintaa. Sitä varten ostettiin piirille neuvonta-auto, joka tuli tutuksi koko maakunnan alueella. Autossa kuljetettiin myös tarvikkeet muonituspaikoille kuten Savonlinnan Oopperajuhlille, joiden lettupaistopisteistä tuli todella suosittuja oopperavieraiden keskuudessa. 

Eläkkeelle Lea jäi vuonna 1985.  Tuolloin hän esitteli Marttaliiton väelle Kenkäveron ränsistynyttä pappilaa villiintyneine puutarhoineen ja kertoi, että tästä tehdään vielä yksissä naisin matkailukohde. Näin tapahtuikin, vaikka Marttaliiton väki asiaa tuolloin epäilikin. Lea osasi tarttua toimeen. Yhdessä Käsi- ja taideteollisen yhdistyksen kanssa avattiin 1990 Kenkäveron matkailualue. Etelä-Savon Martat toimivat Kenkäverossa vuodet 1990–2010 ja Lea nähtiin useasti kitkemässä puutarhapenkkejä ja tekemässä kukonmallisia pikkuleipiä. 

Lea oli näkijä. Hän osasi katsoa nykypäivää kauemmas. Kuvaavaa on, kuinka eläkekäispäiviä viettänyt Lea kerrankin 1990-luvun ensi vuosina oli tullut innoissaan piirin toimistolle Kenkäveroon ja kertonut, että kyllä nyt pitää sellainen tietokone hankkia, että se on neuvonnassakin tätä päivää. Piirin neuvoja muisteli, että hän ei oikein edes tiennyt tuolloin, mitä tietokoneella voisi tavallinen ihminen tehdä, mutta Lea osasi nähdä senkin tarpeen jo etukäteen. 

Lea Aallolle on myönnetty Marttaliiton kultainen ansiomerkki.

Lea Aalto testamenttasi omaisuutensa Marttamuseota varten. "Marttamuseo" eli Marttojen perinnetietokeskus Syreeni toimikin Mikkelissä vuosina 2002–2011. Nykyisin toiminta jatkuu virtuaalimuseona näillä sivustoilla.
Lisätietoja lahjoitusmahdollisuuksista nykyään 

Lea Aalto on haudattu Mikkelin Harjun hautausmaan ortodoksiselle hautausmaalle. Hauta löytyy tsasounan läheltä. Hautakiveä somistaa hautakiviä varten tehty marttamerkki. Hauta on Marttaliiton hoidossa. 

Kirsi Vesterbacka