Jäsenmerkki

Marttojen jäsenmerkki, jota myös marttamerkiksi kutsutaan, on hopeinen ja halkaisijaltaan 25 mm. Kuviona on M-kirjain kahden runsaudensarven keskellä. Jäsenet ovat voineet ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ostaa itselleen oman merkin.

Marttojen järjestömerkki eli marttamerkki.Jäsenmerkin tekemisestä keskusteltiin ensimmäisen kerran kokouksessa vuonna 1907, mutta asia ei saanut kannatusta. Sen jälkeen asiasta keskusteltiin useasti ja oltiin yhteydessä ainakin taiteilijoiden Hanna Cederholmin, Sanny Federleyn ja Annie Edelfeltin kanssa luonnosten tekemisestä.

Järjestömerkin paikka marttamekossa.Finlands svenska Marthaförbundin historiikkien mukaan pöytäkirjojen puuttuessa on vaikea sanoa, kuka lopullisen merkin suunnitteli. Marttaliiton lähteiden mukaan M-logollisen jäsenmerkin suunnittelija oli Annie Edelfelt, joka oli taiteilija Albert Edelfeltin sisar.

Joka tapauksessa mallikappale lienee esitelty vuonna 1911 tai 1912 vuosikokouksessa. Merkkiä ei kuitenkaan teetetty oitis, sillä vuonna 1913 Sortavalassa oleva marttojen haaraosastoliitto päätti kokouksessaan kiiruhtaa merkin saamista, joten he ottivat yhteyttä Helsinkiin.

Jälleen kerran vuonna 1916 varsinaissuomalainen Elin Ringbom otti keskushallinnon kokouksessa esiin haaraosastoliittojen toiveen yhteisestä jäsenmerkistä, ja silloin asiasta tehtiin vihdoin päätös.

Sodan loputtua vuonna 1918 merkki alkoi nopeasti tulla yleiseen käyttöön. 

Pyöreän merkin koko on 25 mm. Kuviona on M-kirjain kahden runsaudensarven keskellä. Merkkiä käyttää sekä suomenkielinen Marttaliitto että ruotsinkielinen Finlands svenska Marthaförbund.

Jäsenmerkin käyttö on sallittu vain jäsenille.  Merkin kiinnitysohjeiden mukaan: ”Jäsenmerkin paikka marttapaidassa on vasemmalla, rintataskun yläpuolella. Marttapukuun se kiinnitetään nappilistan yläpuolelle, jakkuun tai siviilipukuun vasemmalle puolelle rintapieleen. Kansallispuvussa merkin paikka on vasemmalla jakun tai liivin rintapielessä, ei koskaan puserossa.

Jäsenmerkin voi ostaa marttapiiristä näyttämällä jäsenkortin. Merkin laatu on vuosien saatossa muuttunut. Alun perin merkki oli ”pulleampi” muodoiltaan, nykyisin se muistuttaa yhä enemmän laatasta painettua lituskaa. Alun perin merkki tehtiin tummuvasta hopeasta, nykyään merkki ei enää tummu. Käytössä suurin ero on neulan laadussa. Aiemmin neula oli terävä, nykyisin tylpempi. Vanhaa mallia saa käyttää edelleen.

Jäsenmerkin kuviosta tuli vähitellen koko järjestön, myös ruotsinkielisten marttojen, käyttämä järjestömerkki; marttalogo. 

Kirsi Vesterbacka