Marttamekko 1935

Tekstiilitaiteilija Eeva Saurio suunnitteli martoille järjestöasun. Yhtenäinen asu toi marttailtoihin tasa-arvoa ja antoi ulospäin yhtenäisen leiman. Asu sisältää mekon, essun ja huivin, jonka sai valita useista eri väreistä.

Marttapuku vuodelta 1935.Puvun tarkoituksena oli osoittaa, että jokainen martta on tasa-arvoinen: kukaan ei voinut pukeutumisellaan korostaa omaa varallisuuttaan tai yhteiskunnallista asemaansa, vaan Martoissa kaikki oli tasa-arvoisia töllin tyttärestä ruustinnaan. Samalla luotiin yhtenäinen leima koko järjestöön, jota samaan aikaan haettiin myös teemavuosilla sekä neuvojien ja konsulenttien koulutuspäivillä. Marttapukua tai Martta-asua, kuten voidaan myös sanoa, ei saa käyttää ellei ole yhdistyksen jäsen.

Puvun suunnitteli taiteilija Eeva Saurio. Kangas teetettiin useiden mallikokeilujen mukaan Finlaysonilla. Alun perin kangas oli selkeämmin pienistä ruuduista muodostunut raitakangas. Aikojen saatossa lankojen, kudontatekniikan ja valmistajan muuttuessa muuttui myös kankaan yleisilme entistä ruudullisemmaksi.

Puvusta suunniteltiin käytännöllinen. Sellainen jota voitiin käyttää sekä juhlassa että työ- ja kurssikäytössä. Mekosta tehtiin istuvan mallinen, mutta siinä on sopivasti käyntiväljyyttä arkiseen aherrukseen. Malli sopi niin laihoille kuin tukevammillekin. Essua valmistettiin niin arki- kuin juhlakäyttöön, ja huivista löytyi värikirjoa uutta ilmettä antamaan. Huivi voitiin sitoa työtä tehdessä päähän, jolloin hiuksia ei pudonnut tehtävään ruokaan, juhlassa se pudotettiin harteita somistamaan.

Huiveja valmistettiin alkujaan lukuisia värejä, vähitellen näistä kolme: sininen, valkoinen ja punainen tulivat pääväreiksi. Punaista käyttivät eritoten karjalaiset martat. Huivin reunassa on raidat ja sen pohja voi olla yksivärinen tai ruudutettu. Kaikkia värimalleja saa käyttää edelleen.

Huivin ohella omaa mieltymystään voi käyttää hihojen pituudessa. Valittavana oli kolme pituutta: lyhyt puhvihiha sekä kyynärpäihin tai ranteeseen ulottuva hiha.

Pukeutumisohjeena oli, että sen kanssa kuuluu käyttää harmaita tai tummanruskeita sukkahousuja tai sukkia sekä mustia kenkiä. Kampauksen tuli olla siisti ja muuhunkin vaatetukseen tuli kiinnittää huomiota. 

Asua varten suunniteltiin myös oma villatakkimalli.

Ensimmäiset mekot, tai kuten siihen aikaan sanottiin, yhteen ommellut pusero ja hame tulivat markkinoille vuonna 1936.

Puvusta tuli heti suosittu. Kangasta ostettiin piiriliitosta ja marttaneuvojat auttoivat kaavojen asettelussa ja leikkauksessa. Tämä olikin tarkkaa työtä, sillä ruutujen täytyy kohdistua tarkalleen oikein puvun eri kohdissa.

Marttahuivien värimalleja. Huom! Tässä ei ole kaikkia käytössä olleita värejä.Sota-aikaan kangasta ei tahtonut saada. Pohjois-Savon Marttapiiriliiton kiertokirjeessä 26.4.1941 todettiin, että pukukangasta saadaan jälleen kesäkuussa ja sitä voi hankkia ostoluvilla. Tummien essujen saatavuus näytti epävarmalta, mutta työkäyttöön suunniteltuja pellavaesiliinoja oli saatavilla. Samoin marttamerkkejä.

Vielä vuonna 1949 kankaassa oli ostorajoituksia. Kangasta myytiin vain niille, joilla vielä ei ollut mekkoa ja heistäkin etusijalla olivat ne, jotka osallistuivat liiton 50-vuotisjuhlaan. Kankaan hinta oli tuolloin 160 mk (vuoden 2011 rahassa 6,67 €/ metri). Essuja sai ostaa Marttaliitosta hintaan 550–600 mk (22,94–25,03 €) ja huivia hintaan 250–330 € (10,43–12,50 €).

Mekkomalli säilyi samana, edestä vinoruutuisena, 1960-luvulle saakka. Pieniä muutoksia kaavoihin tehtiin 50-vuotisjuhlaa varten vuonna 1949.

Kirsi Vesterbacka