Marttamekko 1960

Muodin muuttuessa myös mekkoon toivottiin muutoksia. Puvun leikkauksia yksinkertaistettiin, mutta yleisilme säilyi siniruutuisena. Olihan ajatuksena alusta lähtien, että vanhaa pukua voitiin käyttää uuden puvun rinnalla.

Marttapuku vuosimallia 1960.Vuonna 1936 käyttöön otettua martta-asua yritettiin uudistaa useita kertoja, mutta uusi versio vain ei ottanut syntyäkseen. Pieniä kosmeettisia muutoksia tehtiin vuonna 1949, mutta vasta 1960-luvun alussa tehtiin näkyviä muutoksia.

Miehusta leikkausta muutettiin niin, että aiempien vinoraitojen sijaan siirryttiin pystyraitoihin. Alunperin marttakangas olikin ollut selkeästi raitakangas jossa oli pieniä ruutuja. Vuosien saatossa lankojen ja kutomakoneiden muuttuessa toisiksi, kankaasta muodostui vähitellen ruudullisen näköinen.

Nappien määrä harveni ja mekon pituuskin lyheni muodin mukana. Huivi ja esiliina kuuluivat edelleen asuun, mutta mustapohjaisesta juhlavasta raitaessusta luovuttiin vähitellen. Raitaessua suositeltiin juhlatilaisuuksiin ja tummansinistä arkeen, mutta pian uudet essut olivat vain tummansinisiä ja yksivärisiä. Myös huivien värivalikoima muuttui. Ensin poistettiin huiveista pohjaruudutus, myöhemmin myös värejä vähennettiin viidestä kahteen. Jäljelle jäivät sininen ja valkoinen.  

1960-luvun mekkouudistuksesta ja siihen liittyvistä huivi- ja essusuosituksista huolimatta katsottiin, että myös 1960-luvun mallin mukaan tehdyn mekon kanssa voi käyttää kaikkia 1930-luvun mekkomalliin tehtyjä esiliinoja ja huiveja. Samoin on asia tänä päivänäkin: niistä kun ei enää ole välttämättä valinnanvaraa. Toivomus oli, että uusia mekkoja tehdessä käytettäisiin uusia kaavoja. Tänä päivänä marttapuvun voi tehdä kummilla kaavoilla tahtoo, kunhan vain löytää jostain aidon marttaessun ja -huivin sen kumppaniksi. 

Tehdyt muutokset eivät tuntuneet riittäviltä ja jo 1960-luvun lopulla palkattiin suunnittelija tekemään uutta mallia. Sitä ei kuitenkaan syntynyt vaan tehtiin vain joitain pieniä parannuksia aiempaan malliin. Marttamekon leikkausohjeita oli pakko muuttaa 1970-luvulla, kun kutomakoneiden vaihtuessa kankaan leveys muuttui. Kunnon leikkausohjeita kaivattiinkin, sillä monissa piireissä leikkauspalvelu oli loppunut kun käsityöneuvojia ei enää 1950-luvun jälkeen ollut käytettävissä.  

Kuvassa on Marttojen perinnetietokeskuksen kokoelmiin kuuluneet Martta-merkkiset kävelykengät, joilla ei ole mitään sopimuksellista yhteyttä marttapukuun. 

Kirsi Vesterbacka