Marttatytön asu

Marttatytöille suunniteltiin oma asukokonaisuus 1950-luvulla.

Marttatytön asu 1950-luvulta.Suurten ikäluokkien kasvettua, marttatyttöjen määrä kasvoi 1950-luvulla, ja heille alettiin kaivata omaa asua.

Tytön marttaasuun kuuluivat marttojen ruutukankaasta valmistettu kellohelmainen puolihame ja pusero sekä huivi ja tyttöjen jäsenmerkki, jolla kiinnitetään kaulus samoin kuin aikuisen mekossa.

Huivia oli samoissa väreissä, kuin aikuisten huiveja, mutta ne olivat ohuempaa kangasta. Huiveja oli lukuisia värejä ja niitä sai sekä ruudullisena että pelkillä reunaraidoilla kuten aikuistenhuivejakin.  

Tyttöjen puserossa oli huivin kiinnipysymistä varten solisluun alapuolen kohdalla kankainen lenkki, johon huivi pujotettiin. Aikuiset naiset sen sijaan taittoivat huivinsa kauluksen kanssa, jolloin se pysyi paikoillaan kohtuullisen hyvin työtä tehdessäkin.

Tyttöjen asuun ei kuulunut siihen varta vasten suunniteltuna essua. Luultavasti keittiötöissä tytötkin käyttivät aikuisten essuja.

Marttatytön pukua ei liene säilynyt kovin paljon tallella, koska Marttojen perinnetietokeskusta perustettaessa sellaista ei kyselyistä huolimatta kokoelmiin saatu, vaan puku jouduttiin teettämään.

Kuten muitakin vanhoja martta-asuja, voi marttatytön hametta ja puseroa valmistaa edelleen. Viime aikoina on tytöillä nähty juhlissa paljon myös aikuisten mekosta pienennettyjä pukuja. Niissä ongelman on erityisesti pikkutyttöjen kohdalla essun ja huivien väärät mittasuhteet, koska ne on alunperin kudottu aikuisten mittoihin. Martta-asujen ohjeiden mukaan sekä tytöt että pojat voivat käyttää myös marttapaitoja kuten aikuisetkin.

Kirsi Vesterbacka